Tukka putkella

Viikonlopun aktiviteetteihin kuului hakua, agilityä ja lenkkeilyä. Lauantai aamuna suuntasimme haku-porukan kanssa Puuvuorelle, tai paremmin "vuoren" lähimetsiin. Tuota seutua tarvitsee kyllä mennä lenkkimielessäkin testailemaan. Hienolta paikalta näytti ja mukavasti mäkiä tarvottavaksi.

Olin torstaina unohtanut Janan häkin agilityhallille, joten Jana joutui odottelemaan vuoroaan vapaana takapenkillä (mikä ei oikein kuulu koiran vahvuuksiin....). Jana olikin sitä mieltä, että joka vuoro olisi ollut Janan vuoro. Janalla oli kolme maalimiestä piilossa ja selkeästi pidemmillä väleillä kuin koskaan. Ensimmäinen tyyppi löytyi erittäin helposti. Toisesta sai hajun, mutta oli sen verran vaikeassa paikassa (harjanteen toisella puolen), että kolmas hukassa oleva löytyikin ensin. Hauska oli huomata, että rinteessä olevien maalimiesten haju valuu todella pitkälle alas. Janakin kävi todella alhaalla haistelemassa ja sieltä suora linja kohti ylämäkeä ja maalimiestä. Viimeinen maalimies, se harjanteen toisella puolella oleva, löytyi suhteellisen kivuttomasti, hieman vinkkiä joutui antamaan rintamasuunnalla, mutta koira kyllä teki kaiken työn itse. Ensimmäiset kaksi maalimiestä Jana haki tosi hienolla draivilla, mutta viimeisen kanssa vauhti hieman hyytyi. Seuraavalla kerralla vaadin hieman helpompia piiloja, jotta Janan into lajia kohtaan säilyy yhtä isona kuin mitä se nyt on.

Meillä on kyllä aivan ihana hakuryhmä. Kaikki koirat on todella innokkaita ja aivan onnessaan, kun pääsee tekemään töitä. On kyllä mahtava seurata jokaisen koirakon työskentelyä. Haun jälkeen teimme Outin ja Ollin kanssa pikku lenkin. Ollista Jana tuoksui aivan mahtavalta, ja Jana joutuikin hieman avaamaan äänihuuliaan, jotta sai Ollin tajuamaan missä menee rajat. Kamerakin pääsi hakuun mukaan, joten lisää kuvia täällä.

Sunnuntaina alunperin ideana oli mennä "minivaellukselle", eli n. 4h lenkille jonnekin luontopolulle. (Otetaan muuten mielellään vastaan vaelluspaikkaehdotuksia treen lähiseuduilta). Koulutehtävien takia suunnitelmat vaihtuivat agilityyn ja vähän päälle tunnin lenkkiin.

Treeneissä tehtiin alkuun hyppytekniikkaa. Olin lähettänyt hyppytekniikan vetäjälle Ullalle mailia, ja kyselin miltä hyppääminen nyt näyttää. Hänen mielestään meno näytti hyvältä, ja koiran tekniikka oli parantunut (jee!). Ulla myöskin oli tyytyväinen, että ollaan jaksettu ahkerasti treenata. Seuraavaksi Ulla kehotti muutamaan lähtöä kauemmaksi ensin kolmeen metriin ja tästä pidentäen aina 10m saakka ja toiseksi kokeilemaan ohjaajahäiriötä. Sunnuntaina kokeilimme siis pidennettyä matkaa lähtöön ja ohjaajan liikettä. Janalla on "hieno" tapa, se vapauttaa itse itsensä, kun katsoo estettä, mutta vain hyppytekniikka treenejä tehdessä. Ekat kerrat pidennetyt lähdöt menivät hieman mielenkiintoisesti, mutta mielestäni videon kaksi viimeistä toistoa näyttää hyvältä! Kommentteja kaivataan!

Hyppytekniikan lisäksi mentiin keppejä yksittäin ja keinua yksittäin + yhden hypyn kera. Kepit menivät heti kerrasta oikein ja nätisti kyllä hakee. Nyt pitäisi tehdä vaan paljon erilaisia toistoja ja häiriöllä. Pitäisi tehdä suunnitelma mitä kaikkea voisi kokeilla.

Keinulla on nyt projektina apuhenkilön häivyttäminen. Tämä voisi ehkä olla helpompaa, jos treenaisi keinua useammin kuin kerran kuussa... Pitää siis aktivoitua urakalla! Kaiken kaikkiaan oli onnistuneet treenit ja kaikille jäi hyvä mieli.

Treenin jälkeen lähdimme Ruskon metsiin lenksuttelemaan. Ja tässä hieman kuvia:

Viimeisessä kuvassa Janalla on suussa jokin ihana mädäntynyt raato. Se oli ehkä suurinta herkkua, koska Ollikin lähti jahtaamaan Janaa haukkuen. Jana sanoi pörr ja juoksi lujempaa. Lopuksi Jana tuli Ollia "pakoon" meidän luokse joutui luopumaan herkustaann. Varmaan puolet tästä epämääräisestä eliöstä joutui Janan vatsaan, mutta koira porskuttaa vielä tukevasti eteenpäin.

Uudet kujeet

Vappu meni rauhallisissa merkeissä, allekirjoittanut työskenteli sekä maantantaina että tiistaina ahkerasti heti aamusta lähtien. Maanantaina kävimme lenkkeilemässä Marjan ja poikien kanssa, ja kirjoituksen kuvat ovat kyseiseltä lenkiltä.

Tiistaina pääsimme aloittamaan tämän vuoden mejäilyt. Sairastapauksen vuoksi yksinäinen verijälki odotti ajajaansa. Saara ajatteli alkuun, että jälki voisi olla Janalle liian helppo, kun oli ekakertalaiselle suunniteltu. Jana oli kuitenkin ihan ulapalla ja halusi kovasti haistella jälkeä ilmasta. Varmaan puolesta välistä asti sai selvästi hajun sorkasta ja kovasti nuuskutteli ilmaa... Saara sanoikin, että tulisi ohjata alku tarkemmin, en tiennyt kuinka, mutta nyt on ohjeet saatu seuraavaa kertaa varten. Jana kantoi hienosti sorkkaa asfalttitiellä, metsässä sorkka ei olekaan niin kiinnostava.

Tänään alkoi Tappien agilityn treeniryhmä. Mukava ryhmä meillä onkin kasassa, kaikki koirat & ohjaajat tuttuja jo useamman vuoden takaa. Toivon, että saadaan avoimet treenit aikaiseksi niin, että mielipiteitä ja neuvoja jaetaan puolin jos toisin. Kouluttajana meillä toimii Maria Salonen, joka on mulle tuttu jo kolmen vuoden ajan työpaikan kautta. Maria on myös samassa Annen valmennuksessa meidän kanssa. Marian treenistä jäikin hyvin "annemainen fiilis", sellainen että on osaavissa ja taitavissa käsissä. Marialta tuli heti paljon huomioita ja kysymyksiä "miksi teen niin kuin teen" ja vastaus on, ettei harmainta aavistustakaan. Ihanaa, jos Maria saisi taottua päähäni sen, että ohjauksia ja linjoja tulee miettiä tarkemmin.

Rata oli tosi kiva, irtoamisia, vähän leijeröintiä ja vauhtia. Janan kepit olivat tosi kivat! Pystyin hienosti tekemään persjätön keppien lopussa, niin että Jana jatkoi pujottelua häiriintymättä. Kyllä ne sieltä alkavat suttantumaan. Huomasi kyllä, että sekä koira että omistaja väsähtivät todella nopsaan. Meidän vuoro kesti varmaan n.15min ja oltiin ihan loppu. Koiran vauhti hidastui ja omistajan vauhti & järki katosivat. Ihan kuin taukoa olisi ollut 2 vuotta eikä 2 viikkoa.

Alan EHKÄ pikkuhiljaa ymmärtämään mitä Maria on mulle puhunut ajoituksesta. Vielä en osaa sitä käytännössä heti toteuttaa, mutta olen huomannut kuinka hienosti Jana meneekään, jos vaan ajoitan liikkeeni oikein, niin ettei tule nopeita pysähdyksiä tai jää seisomaan paikalleni. Toivottavasti joku päivä saan järkeä ohjaamiseeni ja liikun sulavasti ja nopeasti radalla, aivan niinkuin koiranikin... Tavoite nro yksi on saada käteni aivojeni hallintaa. Nyt ne menevät ihan miten sattuvat ja tekevät mitä lystäävät.

Hukassa

Mitäs me juoksutaukoiset. Janan käytöksestä huomaa kyllä, että hormoonit hyrrää. Elämä tuntuu välillä olevan niin kamalaa. Neiti näyttää välillä ihan hakatulta ja piestyltä koohottimelta. Ja niin kamalan tylsääkin on ollut. On siinä sitten ollut kestämistä.

Mutta tekemisen alkaessa unohtuu huolet ja murheet. Ollaan päästy nyt aloittamaan tämän vuoden haut. Kaksi kertaa takana. Ensimmäisellä kerralla oli kolme maalimiestä piilossa. Jana tajusi heti mihin ollaan tultu ja mitä tekemään. Taukoa on kuitenkin ollut varmaan n. 8kk. Hyvällä innolla jaksoi hakea kaksi ekaa maalimiestä, mutta kolmannella oli jo selkeästi väsynyt. Lisää haastavuutta lajiin toi se, että jokainen pusikko piti tietenkin vielä merkata... Viime lauantaina otettiin vain kahdella maalimiehellä ja Janalla oli intoa vieläkin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Aivan upeasti irtosi erittäin pitkälle (Tiinan(kurssin vetäjän) mielestä ehkä liiankin pitkälle) ja teki töitä mahtavalla draivilla. Jana tekee serpentiinikuviota työskennellesään, Tiina tästä puhuikin, että näin varmistaa sitä hajua, että missä menee tms. Tällä kerralla ei ollut väsähtämistä huomattavissa, vaikka jälkimmäinen maalimies oli vaikeassa piilossa. Eikä Jana tainnut merkatakkaan kuin kerran tai kaksi.

Haku on sellainen harrastus, jota en ollut alunperin ajatellut meille ollenkaan. Mutta kuitenkin molemmat sekä koira, että minä ollaan aivan innoissamme tästä. Mitään tavoitteita lajia kohtaan ei ole, kunhan pidetään hauskaa ja nautitaan tekemisestä. Ihana huomata itsestäni se, että pystyn harrastamaan lajia "täysillä" vaikka tiedän, ettemme voi kilpailla siinä. Kasvua kenties?

Myös Hila suuri harrastuskoira pääsi hakuilemaan. Pieni musta oli tosi innoissaan. Pitääkin välillä myös Himpaleen kanssa hakuilla. Hilalle oleellisinta on ettei maasto ole märkää ja maalimiehet liian ryteikössä.

Lauantain haun jälkeen suuntasimme Tanjan (ja koirien) kauppiin lenkille. Kiva huomata, ettei Janassa oo liian narttumaisia piirteitä, vaan tulee juoksujen aikaan ihan samalla tavalla toimeen tuttujen kanssa kuin muutoinkin. Tanjan koira, Java, sai lenkin aikana silmäänsä punkin.. Tästä johtuen näin seuraavana yönä painajaista, että muhun tarttui Janasta kaksi punkkia ja Janaan jäi silti yksi punkki.. Hrr! Koirilla onkin jo punkkipannat, eikä näköjään yhtään liian aikaisin.

Lauantai-iltana järkytin Janan maailmaa pahasti. Meille tuli yökylään 2v lapsi (perheineen). Tiesin jo etukäteen, että Jana tulee pelkäämään, ja niinhän se teki. Janasta lapsi oli t-o-d-e-l-l-a pelottava. Mitään Jana ei lapselle tehnyt, mutta sille piti haukkua (ja paljon). Lapsi oli onneksi tottunut koiriin, eikä hätkähtänyt ollenkaan Janan huutamisesta. Tunki vaan käsiä huutavan koiran suuhun. Viisasta? Jana kyllä hieman rauhoittu, kun lapsonen syötti sille namia. Mutta liikkuva pieni oli Janalle liikaa. Harmi, kun (lähempänä) sukulaisilla ei ole noin pieniä lapsia, jotta voisi siedättää ajan kanssa. Naapurien lapset ovat pannassa, koska ovat pienempänä pelästyttäneet molemmat koirat huutamalla ja riehumalla liikaa koirien vieressä.

Sunnuntain vietin agilitykisoja katsomassa ja näin päälle parin viikon tauon jälkeen on taas kova hinku kentälle. Onneksi keskiviikkona alkaa uusi treeniryhmä ja uudet kujeet! Kisoissa oli paljon koohottimia, Olli, Aida, Luka ja Veiko. Kaikkien meno näytti oikein hyvältä. Lukan omistaja esitteli vielä vuosikasta Lexiä autota ja olin aivan myyty. Harmi, kun Krissen silmä ei herpaantunut. Olisin mielelläni napannut tämän komistuksen mukaani!

(Tekstin kuvat ovat Janan ensimmäiseltä kesältä.)

Vuosi lisää plakkariin!

Hyvää synttäriä Jana! 2-vuotta on jo aikuisen koiran ikä. Käytöksestä sitä ei kylläkään huomaa... Tainan kanssa ollaan useampaan otteeseen keskusteltu, kuinka Loki tullessaan, parin kuukauden ikäisenä, oli fiksumpi ja aikuismaisempi käytökseltään kuin Jana (edes vieläkään). Tässä kuvia viimeisen vuoden ajalta.

Nyt on hyvä aika juosta

Viime viikolla oli kolme mukavaa agilitypäivää. Keskiviikkona Anne Huittisen valmennus. Ekassa 10min pätkässä oltiin tosi hyviä ja tokassa tosi huonoja, tasapaino siis säilyi...Yllätyin ihan toden teolla kun alun hyppyhärpäke meni mukavasti! En nyt jaksa analysoida tätä sen tarkemmin, se säästyköön treenivihkoon!

Annen rata näytti tältä:

Lauantai aamu aloitetiin Tampereen Pikkukoirien järkkäämällä Elina Jänesniemen koulutuksella. Jana ei ollut ihan omassa vauhdissaan, mutta teki kivasti töitä.

Koottiin Tainan kanssa fiilistelyvideo koulutuksesta, mukana ekan ja tokan ryhmän koiria.

Meille uusina juttuina tuli niisto ja putkijarrutus, näitä ei olla oikeastaan ollenkaan tehty treeneissä. Putkijarrutusta ehkä kerran, mutta hieman eri tyylillä. Molempia juttuja pitää muistaa treenata omatoimisesti! Videolta näkee hyvin, kuinka hukassa itse olen tuon niiston kanssa, kuinka vaikeaa noin yksin kertaista liikettä on tehdä oikein, kysynpä vaan :D Elina sanoi Janan putkijarrutuksista, että Jana tarvitsee suhteellisen ison rytmin muutoksen (multa) äänen lisäksi, jotta lukee tuon putkijarrutuksen. Sama juttu putken jälkeisellä hypyllä, mun tarvitsee kääntyä reilusti selkä kohti estettä, jotta sain Janan hyppäämään hypyn oikeaan suuntaan. Palkkaamisessa pitää muistaa, että oman liikkeen tulee jatkua vaikka koira on palkattu. Elinasta Jana oli pätevä pieni minipaketti. Oli mukava kuulla, että tuollaiselta prokouluttajalta tulee kehuvia kommentteja! Tykkäsin muutenkin Elinan koulutustavasta, joten aion ehdottomasti mennä jatkossakin Elinan koulutuksiin, jos vaan on sopivan matkan päässä.

Sunnuntaina kävimme Tainan kanssa vielä omatoimisesti treenailemassa. Jana oli vähän samalla sunnuntaikävely-tyylillä kuin launtainakin, väsymystä ja juoksua ilmassa, kenties.

Tehtiin helppoa radanpätkää Loksutinta ajatellen, keppejä ja A:ta. Kepit ikävä kyllä eivät tulleet videolle. Videon kolmannessa A:n suorituksessa pystyy näkemään Janan hienon naamalennon (ylösnousussa). Voitti neiti tällä itselleen fyssariajan. Muutoinkin on pitänyt varata se, ihan varmuuden vuoksi, kun Jana (ja Hila) liukasteli ihan kiitettävästi, kun oli nuo jääkelit, ja tuo rähmälleen tulo A:lla varmasti tuntui rintakehässä. Tehtiin tuon jälkeen vielä kertaalleen A, ettei jää ikäviä fiiliksiä, vaikka ei Jana ole sellainen luonteeltaan, että ottaisi nokkiinsa mistään tuollaisesta.

Videolla näkyy myös, Tainan koiran, Lokin ja mun menoa. Loki on ihan hirmupätevä nuori jätkä. Tosi helppo ohjata ja pirun nopea!

Tällä viikolla kävimme kertaalleen aksaamassa, torstaina viikkotreeneissä. Huugo oli aivan sitä mieltä, että Jana on hänen elämänsä rakkaus, jota ilman ei voi elää. Olenkin Janan juoksuja odotellut, ja sekä Huugon että Ollin (keskiivikkona kävimme lenkillä) käytös viittasivat vahvasti, että jotain tapahtuu kohta. Perjantaina neiti sitten tiputtelikin. Treenit menivät kuitenkin tosi kivasti. Parin päivän aksatauko oli tehnyt hyvää, ja Janalla oli oma ihana hulludraivi päällä. Tehtiin kuitenkin vain tosi lyhyt treeni, koska viime aikoina on ollut niin paljon ohjelmaa. Välillä on hyvä ottaa kevyesti. Tehtiin keppejä, keinua ja pientä radan pätkää, kaikki meni tosi hienosti. Keinua pitäisi nyt päästä kokeilemaan muuallekin kuin tallille, että saisi muistakin keinuista tuntumaa.

Nyt on aksat juostu hetkeksi aikaa, pidämme siis juoksutaukoa 2.5. saakka, jolloin alkaa uudet kujeet Tappien treeniryhmän merkeissä. Ekalla kerralla Jana joutuu luultavasti menemään pöksyt jalassa, viimeisenä, autossa omaa vuoroaan odotellen.

Miss Ruovesi

Viikonloppu vierähti erittäin nopeasti. Lauantaina Taina & Loki rantautuivat Tampereelle, aksailtiin ja lenkkeiltiin la & su. Näistä tulee oma päivityksensä, kunhan jaksan analysoida hieman agilityvideoita.

Maanantaina vuorossa olikin Ruoveden ryhmänäyttely. Tätä näyttelyä varten nostin Janan ainakin kolme kertaa pöydälle, harjottelin seisottamista ainakin neljä kertaa ja ravaamista kokeiltiin pari kertaa ihan näyttelyhihnan kanssa. Ei voi siis sanoa, etteikö muka treenattu!

Tampereen suunnalta matkaan lähti mun ja Janan lisäksi Taina, Loki, Riikka ja Masi. Näyttelypaikalla joukkoon liittyi Janan kasvattaja Anne, jolla oli mukana Janan mummo Sally, Masin isukki Peter ja Janan siskopuoli/Masin sisko Rianna alias Riku.

Masi oli hienosti ROP pentu ja Rianna VSP. Kovin hienosti pentuset käyttäytyivät, molemmilla aivan ihan luonteet ja upean näköisiä! Alla kuva kaksikosta, hyvää mainosta Gessille, kun noin komeat kantajat pannoilla! (Myös turistina ollut Peter halusi esitellä pantaansa.)

Pentujen jälkeen kehässä pyörähti yksi narttu ennen Jampulan vuoroa. Jana sai siis omassa ylhäisyydessään olla ainoa nuortenluokan narttu. Marja Talvitie oli selkeästi lukenut kooikerhondjen rotumääritelmää hieman silmät sirrillään, koska kaikki muut esitettävät koirat olivat kuulemma kookkaita ja Jana ainoastaan sopivan kokoinen. Neiti Pampulahan ei edes mahdu rotumääritelmän mittoihin, mutta eipä aleta pilkkua viilaamaan.

Jostain syystä kehässä ravaaminen oli hieman hankalaa, nenä tuppasi menemään maahan ja namin kanssa oli "kunnon" tokoseuraamista (vaikka sitä ei osata), mitään tekemistä harjoittelun puuttella ei voi olla! Pöydällä Jana oli kuin vanha konkari konsonaan. Antoi tuomarin tutkia ilman minkäänlaista ongelmaa. Ei nojautunut mua vasten vaan nätisti pönötti. Marja oli todella mukava tuomari, käsitteli erittäin nätisti kaikkia koiria ja oli oikein ystävällinen meille omistajille. Suosittelen kyllä pienikokoisten, runsaskarvaisten koirien omistajille tätä tuomaria.

Janan arvostelu kuului seuraavasti: "Sopivan kokoinen. Kallo-osa voisi olla leveämpi. Hyvä kaula, ylälinja. Riittävät kulmaukset. Oikea karvan laatu, mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu OK. Hyvät korvakorut. " ERI tällä arvostelulla irtosi. Meille siis oikea lottovoitto, nyt on pentuja varten tarvittavat näyttelytulokset kasassa. Tällainen 1krt/vuosi näyttelytahti sopii meille oikein hyvin.

Kehän jälkeen päästimme koirat läheiselle pellolle juoksemaan. Hienosti tulivat kaikki juttuun. Alkuun vähän jännätin, että kuinka Jana ottaa 7kk Rianna pennun vastaan, mutta ihan jees se meni. Jana ei taidakkaan olla niin "narttuvastainen" kuin olen luullut, tai sitten se on kasvanut henkisesti sentin ylöspäin. 

Kiitos Annelle, Riikalle ja Tainalle kivasta näyttelypäivästä. Harmikseni en muihin kooho-omistajiin kerinnyt tutustumaan, jotenkin aika meni siinä touhutessa. Tainalle myös kiitos viikonloppuvierailusta! Tulkaa pian uudestaan :)

Hei me keinutaan

Viime viikolla kävimme pitkästä aikaa Tanjan ja tyttöjen kanssa omatoimitreenaamassa. Halusin ottaa Janan kanssa helppoja ja ennenkaikkea kivoja harjoituksia.

Alkuun teimme hyppytekniikkaa. Ollaan nyt pitkään touhustettu pelkästään perussarjan parissa, joten ajattelin ottaa Janan kanssa liikkuvaa hyppyä, eli välit 4-4-4-6 ja viimeinen rima nousi asteittain kymmenestä sentistä 35 cm:iin. Huomasin vasta jälkikäteen, että ohjeessa olikin vain neljä hyppyä, eli välit 4-4-6, ja me tehtiin nyt viidellä hypyllä. Tuskin haittaa mitään, mutta pitää jatkossa muistaa. Vähän rimat kolisivat, mutta muutoin aika äänetöntä menoa. Tekniikasta ottaisin mielelläni kommentteja vastaan, mikäli joku siinä näkee jotain (hyvää tai huonoa). Huomaa kyllä videon laadussa eron, kun nyt kuvasin järkkärillä, hidastuksessakin näkyy koko koira, eikä vain haamukuvaa... Pitää ehkä jatkossakin roudata järkkäriä treeneihin.

Tekniikkatreenien jälkeen tehtiin keinua. Sen kanssa kerkesinkin jonkun hetken jo tuskailemaan, että kuinka saankaan siihen vauhtia. Haluan, että Jana juoksee päähän saakka, eikä himmailisi keskivaiheella. Jana oli selkeästi tajunnut ahdinkoni, koska nyt tirppa veteli nätisti, juuri niinkuin halusin. Nyt vaan paljon toistoja ja pikkuhiljaa esteitä eteen ja taakse. Nyt taidetaan hetkeksi pitää taukoa puomista, kunnes saadaan keinu nätiksi ja varmaksi. Suurin murheeni on, että kuinka Jana oppii erottamaan vauhdissa keinun ja puomin? Millaisia treenejä tämän eteen kannattaa tehdä? Omakohtaisia kokemuksia kaivataan!

Loppuun tehtiin vielä hieman ympyrää. Haluan Janasta itsenäisemmän ja estehakuisemman, joten koitan tehdä mahdollisimman paljon suoria pätkiä, jossa koira uskaltaisi mennä täysiä eteenpäin ja suorittaa niitä esteitä, jota edessä on. Mun ongelmana olisi sitten yrittää olla ajoissa kertomassa, että mihin suuntaan ja miten päin. Nyt on vielä paljon matkaa tähän touhuun, mutta hyvä se on jostain alottaa. Videossa olen tyytyväinen, että saatiin jo jonkun verran sivuttaisetäisyyttä ja Jana silti haki renkaan ja hypyn aivan kuten kuuluikin. Kiitos Tanjalle kuvaamisesta!

Kesän projektiksi otan myös irtoamisen. Ongelmana on, että jos pääsen Janan ohi, niin Jana saa mut kyllä kiinni yleensä jo seuraavalla esteellä, mutta ei jatka tästä matkaa vaan jää pyörimään ja kyselemään, että "minneminne". Minä hölmö, kun en osaa juosta koiran kanssa yhtä lujaa, niin joudun opettamaan koiran irtoamaan mahdollisimman kauas. Liittyy lujasti edellisen kappaleen ongelmaan, eli sitä estehakuisuutta ja itsenäisyyttä. Mutta tosiaan myös enemmän uskallusta mennä mun ohi ja täysiä!